Useampi vuosi on nyt tullut yhteyseloa vietettyä kaiden kanssa ja täytyy todeta, että kyllä elämä ilman näitä olisi melko tylsää. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ja samoin niitä ylä- ja alamäkiä, mutta yhtään päivää en ole katunut. Itselle rotu on kyllä ollut juuri sopiva valinta.
Mutta olisiko kainkoira juuri se oikea rotu Sinulle? Rotu on edelleen hyvin alkukantainen ja omaa ainutlaatuisia luonteenpiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon rotua miettiessä. Luonteeltaan kai on alkukantainen ja omaa vieläkin vahvan ”taistele tai pakene”-aistin (fight- or- flight), jos koiraa ei sosiaalisteta kunnolla alusta alkaen. Pennun sosiaalistaminen alkaa heti syntymästä kasvattajan kotoa. Kasvattajan tulisi käsitellä pentuja mahdollisimman paljon sosiaalistaen niitä uusiin ääniin, näkyvyyksiin ja ennen kaikkea ihmisiin. Meillä pennut viettävät ensimmäiset viikkonsa samassa makuuhuoneessa kanssani ja niitä käsitellään päivittäin. Pentujen ollessa noin kolme viikkoisia on aika tutustua perheen muihin eläimiin (toiset koirat ja kissat), paikkoihin ja normaalinelämän ääniin. On erittäin tärkeää, että uusi omistaja jatkaa pennun sosiaalistamista sen saavuttua uuteen kotiin. Pentu olisi hyvä viedä pentukursseille, tottelevaisuuskursseille ja kaikkialle missä se vain tapaisi erilaisia ja uusia ihmisiä, paikkoja ja tilanteita. Olen huomannut, että kun kain kanssa jaksaa työskennellä ahkerasti sen ensimmäisen elinvuoden, maksaa se vaivan takaisin itsevarmalla ja sosiaalisella koiralla. Tosin olen sitä mieltä, että kain kanssa eläminen vaatii koiran jatkuvaa sosiaalistamista, koska taantumia voi tulla. Kailla kyllä on äärimmäisen hyvä muisti, mutta unohtaahan ihminenkin kyvyn ajaa polkupyörällä jos taitoa ei harjoita. Omissa koirissani tämän taantuman huomasi usein kesän jälkeen, kun kesät asumime pääasiassa maalla ja takaisin kaupunkiasumiseen sopeutuminen vaatiikin syksyisin koirilta (sekä minulta) muutaman viikon.

Kai on synnynnäinen metsästäjä ja joidenkin kaiden tiedetään jopa uineen tai kiivenneen puihin saaliin perässä. Metsästys on ollut se syy miksi rotu on alun perin syntynyt. Kait metsästivät kamoshikoja eli vuorikauriita korkealla Yamanashi prefektuurin vuoristoissa, jonka takia rotu on edelleen hyvin ketterä ja erinomainen kiipeilijä. Rodun edustajat rakastavat edelleen korkeita paikkoja ja omatkin koirat viihtyvät hyvin esimerkiksi sohvan kaiteilla ja metsässä on päästävä sen suurimman kallionlohkareen päälle. Rodulla on edelleen kova riistavietti ja se kyllä lähtee riistan perään, jos vain mahdollista. Suosittelen pitämään kaita irrallaan vain aidatulla alueella, jos et ole 150 % varma koirasi luoksetulosta.


Kait ovat erittäin älykkäitä ja herkkiä koiria joten ne tarvitsevat päättäväistä koulutusta hellällä kädellä. Rotu oppii nopeasti, mutta oikean motivoinnin löytäminen voi olla vaikeaa. Kait ovat äärimmäisen omistautuneita perheilleen ja vaativat tasapuolista rakkautta ja huolenpitoa omistajiltaan ollakseen onnellisia. Omista koiristani olen huomannut, että ne loukkaantuvat myös kovin herkästi ja voivat mököttää jopa parikin päivää, jos kokevat tulleensa kaltoinkohdelluiksi. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa se, jos olen ollut reissussa ilman koiria tai ollut toisen koiran kanssa harjoituksissa.

Kailla on kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa pari kertaa vuodessa. Karvanvaihdon aikaan sitä karvaa sitten riittääkin, mutta yleensä karvanlähtö kestää vain parisen viikkoa. Prosessia voi nopeuttaa harjaamalla koiraa päivittäin ja pesemällä sen pahimman sulkasadon aikaan. Muuten yleisesti kaista lähtee hyvin vähän karvaa. Kain väritys on aina brindle, jonka pohjakuviossa on eri sävyeroja (sävyistä puhutaan usein virheellisesti musta-, ruskea-ja punabrindlenä). Yleensä pennut syntyvät täysin mustina ja pohjakuvio alkaa näkyä noin parin viikon ikäisenä, toisilla pohjakuvio alkaa näkymään jo parin päivän ikäisenä. Variootioita eri sävyjen välillä on paljon ja siksi väri onkin usein niin sanotusti katsojan silmissä. Mutta väri on vain väri eikä vaikuta koiran luonteeseen tai huononna koiraa, vaikka se olisikin ”tavallinen” mustabrindle. Kesä- ja talviturkin välillä on myös pieni väriero (kesällä väritys on hieman kirkkaampi). Lisätietoa väreistä "Kain värit" kohdasta. Vinkki; vie hiiri kuvan päälle niin näät kuvatekstin :)


Nihonkeneillä esiintyy kahdenlaisia häntätyyppejä: maki-o (kiertynyt häntä) ja sashi-o (sirppimäinen tai ylöspäin osoittava häntä). Nyrkkisääntönä voidaan pitää että, jos hännän pää koskettaa tai kiertyy selkälinjan alapuolelle, häntä on maki-o. Jos ei, se on silloin sashi-o. Molemmat häntätyypit tulisi olla kiinnittynyt voimakkaasti. Maki-o:ssa selän yli niin, että selkälinjan ja hännän rungon väliin jää selvä väli, josta näkee läpi. Japanissa sopivana ja suositeltavana mittana pidetään pingipallon kokoa. Häntä voi lasketua joko vasemmalle tai oikealle puolelle. Sashi-o tyypin kantokulmissa on variaatioita, mutta se tulisi kantaa kulmassa joka on hieman eteenpäin koiran kintereestä. Hännän tulisi olla täyteläinen ja paksu oikealla värityksellä. NIPPO:ssa useimmilla roduilla on maki-o häntä ja sirppimäiset hännät ovat harvinaisia. Kuitenkin suurimmalla osalla kaista on sashi-o ja suurin osa KKA (Kai Ken Aigokai) kasvattajista suosii sirppimäistä häntää.

Oon erittäin suositeltavaa tutustua rotuun kunnolla ennen kuin tosissasi sitä harkitset. Parhaiten rotuun tutustuu vierailemalla kain omistajien luona, juttelemalla rodun omistajille ja näyttelyissä.
Millaiselle ihmiselle kai sitten sopii? Rotu soveltuu aktiiviselle, pitkäpinnaiselle ja huumorintajuiselle ihmiselle. Kain sosiaalistaminen vaatii aikaa ja hermoja, koska taantumia varmasti sosiaalistamisen aikana tulee. Kai vaatii paljon liikuntaa ja onkin erinomainen kumppani ulkoilmaihmiselle.